Shining blue

Yksi tämän päivän kirppislöydöistäni oli sininen hilekynsilakka, jonka ostoon saattoi kyllä vaikuttaa mitä suurimmassa määrin mukana ollut ystäväni - onneksi! Mustan kynsilakan kanssa tuo nimittäin näyttää hyvältä! Viimeksi minulla on ollut sininen kynsilakka joskus ala-asteella, enkä voinut kuvitellakaan enää palaavani moiseen, mutta tuollaisena, hileisenä, menee kyllä täydellisesti. :)

 

Hintaa tuolla Ivstyn isolla lakkapurkilla oli huimat 1,90 euroa. Ei hiveästi kirpaissut.

Kisukäsitöitä ja kirja-alennuksia

Kävin pikaisesti ystävän kanssa Turun Manhattanin kirppiksellä, ja vaikken yleensä siellä niin hirveästi tykkääkään käydä, koska siellä on niin paljon sitä tavaraa aina, että menee hermot siihen penkomiseen, mutta toisinaan vaihteluvirkistää, ja meinasin jopa saada muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiäkin - nimittäin kirja-alet!

Tässä vaiheessa on pakko sanoa, että onneksi meillä oli kiire, muuten olisi mennyt sievoinen summa niiden alepöytien äärellä. Yhden kirjan kuitenkin nappsin mukaani, vaikkei se mistään isommasta ale-pöydästä ollutkaan, vaan jonkun yksityisen myyntipaikalla.

 

Mankellin kirjoista olen tykännyt hurjasti, ja koska en ole tätä vielä lukenut, nappasin sen mukaani. Kannet ovat aika kuluneet, mutta tuskinpa se lukukokemusta niin hirveästi haittaa. Ja jos se sitten jossain vaiheessa alkaa hyllyssä ollessaan esteettistä silmääni haittamaan, ainahan sen voi luovuttaa eteenpäin. ;)

Ja sitten uusi rakkauteni!

 

Aivan ihana käsintehty kissa avaimenperä! Erilaisilla kissa-aiheilla oli myös kauniita tauluja, mutta koska meillä on pieniä ongelmia noiden seiniemme kanssa täällä (kiviseinät), taulujen kiinnittäminen on vähän hankalaa. Pitää etukäteen vähän miettiä, että mihin sellaisia saisi ripusteltua, jos vaikka muutaman suloisuuden hankisin sitten jossain vaiheessa. <3__<3

Perfect Sunday

Mitä minun täydelliseen sunnuntaihini kuuluu?

...Aivan liikaa kahvia, minttutuoksukynttilöitä ja koko päivän kestävä jutteluhetki hyvän ystävän kanssa messengerin välityksellä.

Korttiaskarteluja, ihan kaikessa rauhassa, vailla huolta siitä, että kaikki on kuitenkin kohta siivottava pois.

Ja vuoden ensimmäinen valmis ystävänpäiväkortti! Sitä, tuleeko tuo ikinä käyttöön asti, en vielä tiedä, mutta iloitsen nyt edes siitä, että se on tehty!

Synttäreitä juhlimaan!

Tänään lähden juhlimaan 51-vuotissyntymäpäiviä perhepiirissä ja asuni on siis varsin tavallinen. Asuvalintaan toki vaikuttaa myös kävely, jota joudun harrastamaan paikalle päästäkseni, ja ulkona oleva raikkaan vilpoinen talvisää. En viitsi hankkia heti uutta flunssaa vanhan perään kulkemalla liian vähissä vaatteissa, mitä valitettavan usein kyllä harrastan. Ehkä alan pikku hiljaa oppia jotain. ;)

P.S. Lisäsin tuohon sivupalkkiin muutaman linkin, käykäähän ihmeessä kurkkimassa, jos vähääkään kiinnostaa foorumille kirjoittelu tai askartelut! :)

Welcome home beauties!

Käytiin ostamassa ruokaa ja siinä samalla poikkesimme pikimmiten Eurokirppiksellä. Jälleen kerran, kyllä kannatti! Look at what I found!

Kauniit kauniit nilkkurit, ja juuri täydellisen kokoiset! Harvinaislaatuista. Ja yllättävän hyväkuntoiset, korkolaputkin ihan kunnossa. Kukkaroa nuo kaunokaiset verottivat huimat 5 euroa!

Sokerikuorintaa

En muista, että olisin koskaan omistanut ainuttakaan kasvojen- tai vartalonkuorinta-ainetta, sillä aina olen ne itse sekoitellut muista aineista ja tuotteista. Nyt ajattelinkni esitellä teille minun (ja varmasti miljoonan muunkin) tapani kuoria ihoni. Kuorinnan teen noin kerran viikossa.

Paras kuorintaseos on minusta ehdottomasti sokeri + hunaja. Kuorinta jättää ihon uskomattoman pehmeäksi ja tasaisen tuntuiseksi.

Jos iho on kovin kuiva, myös kosteusvoiteeseen sekoitettu sokeri on oiva tapa kuoria se.

 

 

Jos taas saatavilla ei ole hunajaa, eikä iho ole niin kuiva, että sitä viitsisi alkaa kosteusvoiteella kuoria, sen voi tehdä hyvin myös tavallisella suihkugeelillä tai ihonpuhdistusaineella.

Vartalon kuorintaan käy myös ennen suihkua suoritettava kuivaharjaus, mutta sitä en itse harrasta, koska ihoni on niin kuiva, että harjaus tuntuu epämiellyttävältä.

Miten usein te kuoritte ihonne? Millä kuoritte kasvot ja vartalon?

We...

Löysin tällaisen kyselyn jonkun toisen blogista ja päätin minäkin sen täyttää. Tarkoitus siis kertoa omasta parisuhteestaan.

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
En osaa sanoa, missä vaiheessa "tapailumme" muuttui "seurusteluksi". Heti ensitapaamisen jälkeen olimme kyllä hyvin tiiviisti yhdessä, mutta muistan kyllä eräänkin kerran, kun olimme mieheni ja hänen kaverinsa kanssa ulkona syömässä ja tuo kaveri sai puhelun. Häneltä kysyttiin, missä hän on, ja hän vastasi, että "Olen Rossossa Matin ja sen tyttöystävän kanssa".

Mehän tuhahdimme molemmat hyvin närkästyneeseen sävyyn, "mikään tyttöystävä"... Jossain vaiheessa se sitten kuitenkin muuttui, itsestään, ilman sen suurempia päätöksiä tai sopimuksia.

Kuka pyysi ketä ulos?
Ensitapaamisen jälkeen ensimmäisen kerran Matti, mutta sen jälkeen molemmat vuorollaan.

Kuinka vanhoja olette?
Minä 20 ja Matti 23.

Kumman sisaruksia näette enemmän?
Minun. Pikkusisko on meillä vakivieras. ;> <3

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Ei.

Entä lemmikkejä?
Kaksi kissaa, Olver ja Simba.

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Tällä hetkellä varmaankin Matin työ. Vuorotyöläisen ei paljoa auta naputtaa, vaikka työvuorot osuisivat kaikille joulunpyhille tai juhannukselle, kun muut suuntaavat mökille.

Kävittekö samaa koulua?
Ei.

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Ei, ihan eri puolilta Suomea.

Kumpi on älykkäämpi?
Vähän vaikea määritellä, mutta minä olen kyllä käynyt kouluja enemmän, kröhm. ;>

Kumpi on herkempi?
Minä...

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Victoryssä ja kiinalaisissa.

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Öhm, Ruotsi.

Kummalla on hullummat eksät?
Ei sellaisia muistella!

Kummalla on pahempi temperamentti?
Minulla... Matti on rauhallinen kuin viilipytty. Ei kai se mua muuten kestäisikään.

Kumpi laittaa ruoan?
Vuorotellen, noin suunnilleen.

Kumpi on sosiaalisempi?
Molemmat ollaan sosiaalisia, mutta kyllä Matti on varmaan vielä enemmän kuin minä.

Kumpi on siisteysintoilija?
Minä! Mattikin kyllä arvostaa siisteyttä, mutta siivoaminen ei varsinaisesti ole sen juttu.

Kumpi on itsepäisempi?
Molemmat osataan kyllä olla, mutta Matti antaa ehkä herkemmin periksi.

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Minä - pakkaudun aina ihan Matin kylkeen nukkumaan niin, että se on ihan puristuksissa seinän ja mun välissä, ja koko loppu sänky on tyhjänä. Pitäähän kissoillekin olla vähän tilaa. ;>

Kumpi herää aikaisemmin?
Matti. Jos se jonain viikonloppuaamuna herää vasta kahdeksan jälkeen, niin on kyllä jo ihme!

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Aurajoen rannassa jokikahvilassa.

Kummalla on suurempi perhe?
Enpä osaa sanoa, varmaan suunnilleen saman suuruiset.

Saatko usein kukkia?
Kerran olen tainnut saada...

Kumpi on mustasukkaisempi?
Ei kumpikaan.

Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
Alusta asti nähtiin melkein päivittäin.

Kumpi syö enemmän?
Matti! Miten siihen kroppaan meneekin niin paljon ruokaa!??

Kumpi pesee pyykit?
Minä useimmin.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
Minä.

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
Matti, ei mulla ole edes korttia.

Sick, sick, sick

Flunssa sen kuin pahenee. Näyttää vähän siltä, että käväisen huomenna koulussa vaan sen verran, että käyn englannin suullisen kokeen tekemässä ja sen jälkeen palaan kotiin laiskanlinnaani, josta en muuten ole poistunut koko päivänä, enkä meinaa poistuakaan.

Asukuvia ei tämän päivän osalta ole luvassa (asuni koostuu nimittäin olohousuista, miehen yli-isosta t-paidasta ja tohveleista).

Päivä on kulunut hyvin pitkälti vilttiin kääriytyneenä ja nenää niistellen.

 

Vaatekaapit sain sentään aamulla siivottua, kun pikkusisko tuli käymään ja tekemään pientä inventaariota (hakemaan kaapistani kaikki itseään miellyttävät vaatteet lainaan). Jaksoin jopa järjestää ne väreittäin! Jei! Saavutuksia kerrassaan... Siinä olikin kyllä sitten kaikki, mitä tänään edes yritän tehdä. Ellen sitten jaksa jossain vaiheessa hieman englantia kertailla...

Uusi lempiruoka

Löysin eilen niin kutkuttavan hyvän reseptin, että olisin halunnut valmistaa sen jo eilen, mutta maltoin sentään odottaa, vaivoin, tosin. Ja nyt harmittaa, etten saanut ruoanlaitosta kaikkea sitä nautintoa, mitä olisin voinut saada, koska tämä flunssa sen kuin pahenee, enkä jaksa nauttia tai kiinnostua oikein mistään. Ja makuaistikin on melkein mennyt, kun hädin tuskin hengittää pystyy.

Ruokana oli siis kesäkurpitsapastaa kinkkukastikkeella.

Kesäkurpitsapasta

2 kesäkurpitsaa

200 g keittokinkkua

2 dl crème fraichea

1 dl silputtua basilikaa

juustoraastetta

mustapippuria

Pese ja kuori kesäkurpitsa. Siivuta se perunankuorimaveitsellä spagetin tapaan. Pilko kinkku ja silppua basilika. Lämmitä crème fraiche vokkipannulla ja lisää kinkku, basilika ja juustoraaste, ja sekoittele.

Höyrytä kesäkurpitsaa hetki (valmistuu todella nopeasti). Mausta mustapippurilla ja tarjoile kuin spagetti.

Oli kyllä paras pasta-ateria, jota olen koskaan syönyt, ja täysin ilman turhia hiilihydraatteja! Kannattaa kokeilla.

Piristävä kauppareissu

En tiedä, johtuuko siitä, että eilen kuljin kaupungilla ilman kaulahuivia vai siitä, että ärsyttävän moni ihminen tulee kouluun kovassa flunssassa, mutta joka tapauksessa - nyt se on taas täälläkin! Nimittäin flunssa. Hei ihan oikeasti ei nyt nappaa tämä!

Mä olin jo saanut niin pitkän pätkän olla terveenä, että ehdin jo riemastua mun parantuneesta vastustuskyvystäni, mutta ei sitten! Ja mun flunssahistoriani tuntevana, odotettavissa on muutaman viikon kituminen.

Tämän päivän ulkona liikkumiset taitavat näin ollen rajoittua pitkälti hetki sitten tekemääni kauppareissuun (ellei mieheni sitten muuta mieltään Avatar-elokuvan suhteen, jonne olen häntä kovasti koittanut houkutella!). Kaupassa asiointi on muuten ihan älyttömän mukavaa puuhaa, kun on selkeä käsitys siitä, mitä tarvitsee, ja lähtökohtana on sellainen resepti, jota ei ole aikaisemmin kokeillut. Ja tuoreiden yrttien ostaminen saa mut aina hyvälle tuulelle, oli olo muuten millainen tahansa. Samoin kuin kaikkien uusien aineiden ostaminen, joita ei ole ennen käyttäyt. Kyllä, minä rakastan ruoanlaittoa ja kaikkea siihen liittyvää. <3__<3

Sitten siihen tämän päivän asuun!

 

 Neule: Indiska

Toppi: H&M

Hame: Veromoda

 

Karvakaksikko

Muutamia kuvatuksia meidän karvapalloistamme.<3

 

Neiti on aavistuksen flirtti? ;>

Oliverin perusilme: kyllästynyt.

Herran äärimmäisen suurta hämmennystä aiheuttaneet tassut. Herralla kun on oikein kunnon peukalotkin. ;>

Siivousvinkki kissatalouksiin!

...Ja miksei koiratalouksiinkin.

Olen jo pitkään pähkäillyt, miten saada tuo meidän paksu pehmomattomme puhtaaksi kissankarvoista, kun imuri ei niihin tehoa, eikä teippirullaa viitsisi joka kerta käyttää, kun siinä hommassa menee sitten väistämättä koko rulla.

Tänään minä keksin sen! Kuiva juuriharja! Aivan loistava tuohon hommaan! Työlästähän se on, mutta joka tapauksessa huomattavasti mukavamman näköistä, kun musta matto on tosiaan musta, eikä valkoinen.

Business look

Totesin tänään, että näyttämällä tehokkaalta tuleekin tehokkaaksi. Kyllä, jakku on minun käsitykseni tehokkaalta näyttämisestä. ;>

Olen monessa paikassa ihastellut erilaisia jakkuyhdistelmiä ja pakko oli sitä itsekin sitten kokeilla. Olen aikas tyytyväinen, vaikka kuvat ovatkin aivan toivottomia. Ei se mies vaan osaa ottaa hyviä kuvia minusta, kun on niin paljon minua pidempi. Tulee auttamattomasti tuommoinen ihmeen sammakkoefekti. Ja ilme sitten... hohhoi. Sojottavasta tukasta puhumattakaan. Onneksi asu on pääasia.

 

Jakku: Kirppis

Paita: VeroModa

Legginsit: KappAhl

Laukku: Seppälä

Nilkkurit: ööö...?

Ja mitäpä siihen minun tehokkuuteeni sitten tuli? Aamulla kävin tosiaan ruokaostoksilla, postissa ja pankissa, ja siinä samalla tuli tehtyä pieni lenkki. Tuli kokattua ja siivottua koko kämppä. Päivästä lähdin sitten juoksentelemaan ympäri Turkua hoitelemassa asioita ja metsästämässä ruotsin kirjaa, jota ei sitten ainoassakaan käymässäni kaupassa ollut enää jäljellä. Fuck. Miksen minä hankkinut sitä kirjaa silloin heti? Nyt ovat kaikki muut jo sen hankkineet ja minun täytyy se jostain tilata ja olla nolona seuraavan viikon ruotsintunneilla kirjattomana.

Jotain tuosta reissusta kuitenkin opin! Se, että mittari näyttää nollaa, ei tarkoita, että voisi ulkona hiipparoida ilman kaulahuivia - on siellä silti nimittäin kylmä!! Nilkkurit tajusin sentään vaihtaa matalapohjaisiin kenkiin ennen kuin lähdin Turkuun. Kauppareissu sohjossa ja jäässä noiden kanssa oli jo ihan tarpeeksi. En sitten kuitenkaan ihan kaikessa ottanut opikseni kerrasta.

Nyt en kyllä luovu kaulahuivistani ulkoillessani ennen heinäkuuta.

Pellavansiemeniä, kukkakaalimuusia ja lohta

Tämä vapaapäivä alkoi reippaasti kävelylenkillä vähän kauemmaksi kauppaan, josta lähti mukaan lphta ja pellavansiemeniä - kaikki muut tarvittavat meiltä jo löytyikin.

Noudatamme mieheni kanssa vähähiilihydraattista ruokavaliota ja tämä oli sitä parhaimmillaan. Joskin tomaatin olisi voinut jättää salaatista pois, siinä kun on hiilareita melkein yhtä paljon kuin banaanissa... No, menköön. Ei tässä kuitenkaan meinata nipottamaan alkaa.

Salaatin päälle ripottelin vähän pellavansiemeniä  - käytän niitä nykyisin melkein kaikkeen. Pellavansiemenet ovat oiva kuidun lähde (vaikken niin jaksakaan uskoa kaikkeen hypetykseen, mitä kuituihin kohdistuu...), ja lisäksi niissä on runsaasti rasvaa ja proteiineja, ja hiilihydraattejakin vain nimellisesti.

Perunan olemme jättäneet ruokavaliostamme kokonaan pois ja lohen seurana perunamuusin korvasikin tänään kukkakaalimuusi.

Kukkakaalimuusi

1 kukkakaali

ruohosipulia

voita

kermaa

Pilko kukkakaali ja ruohosipuli. Kypsennä kukkakaali höyryttämällä. Kaada kypsä kukkakaali kattilaan ja lisää voita maun mukaan. Kun voi on sulanut, muhenna kukkakaali tehosekoittimella. Lisää pilkottu ruohosipuli ja tilkka kermaa. Soseuta.

Paljetti-inventaario

Tässä sen taas huomaa, mitä tarkoittaa, kun minun on tarkoitus viettää rentouttava iltapäivä... Tarkoitukseni oli alkaa tehdä muutamia decoja, mutta päädyinpä järjestelemään ja lajittelemaan paljettivalikoimaani! Ei ihan oikeasti. Freak.

Sain joskus ison pussillisen sekalaisia paljetteja, jotka nyt sitten, etsittyäni tovin tuosta pussukasta sinisiä paljetteja, päätin kerta heitolla järjestää kuntoon. Pinkit ja hopeat samaan pussiin, violetit yhteen pussiin, mustat ja siniset samaan pussiin ja loput, joita oli vain yksittäisiä kappaleita, yhteen pussiin.

Ollessaan sekaisin yhdessä pussissa valikoima näytti suorastaan suurelta, mutta näin järjesteltynä, sehän ei ole sitä laisinkaan! Mitä nyt noita violetteja, joita en käytä suunnilleen ikinä, on hirveä määrä. Ne taitaa lähteä eteenpäin... Onpahan jatkossa ainakin helpompi saada käsiinsä juuri haluamiaan paljetteja käymättä koko paljettivalikoimaa läpi.

Ja tämänkin ajan olisi voinut käyttää johonkin oikeasti hyödylliseen... Vaikka, ollakseni rehellinen, minä ihan oikeasti nautin noiden järjestelemisestä. :'D

Rentoa keskiviikkoa!

Tänään pääsin jo puolenpäivän aikaan koulusta ja sen kunniaksi olen päättänyt pyhittää tämän päivän kaikelle mielekkäälle tekemiselle - siivoamiset ja muu saa jäädä seuraavaan kertaan.

Olen lueskellut Pirjo Hassisen Sano että haluat -kirjaa, jonka lainasin jokin aika sitten ystävältäni, mutta jostain syystä tuo on nyt sellainen kirja, ettei millään viitsisi. En löydä siitä mitään mielenkiintoista. Ja siitä huolimatta se on luettava, kun on kerran aloitettukin. En ikinä voi jättää aloittamaani kirjaa kesken. Ja koska lukeminen on pääasiassa mielekästä, luokittelen tämänkin tämän päivän ohjelmaani, vaikka kyseinen teos ei niin jaksakaan kiinnostaa... Vai pitäisiköhän sitä kuitenkin kipaista kirjastoon...

Olen myös virkannut tuota jokin aika sitten aloittamaani huivia, mutta se osoittautuikin odotettua haastavammaksi, minulle, joten mielekkyys senkin tekoon on hieman laantunut. Taidan palata takaisin niiden säärystimien pariin, jota aloin samoihin aikoihin neuloa... Niitä sentään osaan tehdä!

Eilen jo katselin muutaman jakson Twin Peaksin dvd-boksistani ja tänään voisin vielä katsella muutaman lisää. Alkupään jaksoja, ehdottomasti. Sarja on aivan loistava ja viihdyttävä muuten, mutta loppu on ihan täyttä kuraa. Harmittaa oikein, kun niin hyvä sarja on saanut niin huonon päätöksen. Olen katsonut viimeiset jaksot vain kerran, vaikka koko muu tuotanto on vilkuiltu läpi moneen otteeseen.

Mitäpäs te puuhailette vapaa-aikananne, muuta kuin bloggailette? ;>

Bad hairday

Termi "bad harday" sai nyt kyllä ihan uudet ulottuvuudet! Jostain syystä talvi saa mun tukkani aivan hirveään kuntoon ja taakse muodostuu sellainen ikitakku, ettei sitä saa selväksi millään. Tänään ei pää kestänyt edes yrittää moisen selvittämistä, joten päätin vetäistä tukkani poninhännälle. Mutta arvatkaa löysinkö ainuttakaan ponnaria?! No en, yhtä ainoaa, vaikka niitä pitäisi olla monta kymmentä. Ja koska tukkani on tosiaan siinä kunnossa, että muunlaiset kampaukset eivät tule kyseeseenkään, jouduin turvautumaan ratkaisuun, josta tukkani ei taatusti pidä - nimittäin kuminauhaan. Hyi hitto.

 Neule: H&M

Farkut: Kirppis

Vaatetus koostui lämpimimmistä kappaleista, jotka satuin kaapista löytämään. On jotain kamalinta nousta sängystä lämpimien peittojen alta kylmään aamuun, ja siksi hilpaisenkin heti vaatekaapille ja vedän ylleni lämpimimmät yhdistelmät, mitä keksin. Ja siksipä näytänkin melkein aina lähes samalta. No, syytetään talve. Ja kylmää. Ja äärimmäisen huonoa hiuspäivää. Vaikkei se vaatetukseeni niin liitykään...

Mutta jos jollain on vinkkejä tämän talvitukan kuntoon saattamiseksi, kertokoon sen pikimmiten, tai joudun kohta vetäytymään talviunille ja heräillä vasta joskus keväällä... Tai vaihtoehtoisesti kampaajalle lyhentämään tukkaani oikein kunnolla, mutta auts, pelkkä ajatuskin kirpaisee!

Loppuunkäsitelty

Osallituin täällä lukupiiriin, jossa luettavana oli Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty. Vaikka lukuaikaa olisi ollut jäljellä vielä vaikka kuinka, san kirjan päätökseen jo tänään.

Kirja oli ehkä yksi rankimista lukemistani, sillä se pohjautui tositapahtumiin, Härkösen omasta elämästä - pikkusiskon itsemurha. Täytyy myöntää, että ihan kuivin silmin en kyseistä teosta kyennyt lukemaan, ja loppupuolella teeskentelin itselleni lukevani keksittyä tarinaa, eikä suinkaan todellisuudesta kertovaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta minua se auttoi sen verran, että sain kirjan päätökseen.

Kirja auttoi myös ymmärtämään uusia asioita masennuksesta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Se, että ihminen näyttää ulkoapäin hyvinvoivalta ja hymyilevältä, ei välttämättä tarkoita, että kaikki kuitenkaan olisi kunnossa.

Järkytyin myös suuresti siitä, miten vaikea Suomessa ihan tosissaan on päästä hoitoon - Härkösen sisko nimittäin oli hakenut pääsyä hoitoon masennuksensa takia, mutta koska hän oli lääkärin mukaan niin hyvinvoivan näköinen - käveli mm. itse vastaanotolle - häntä ei hoitoon huolittu. Siitä huolimatta, että hän oli juuri yrittänyt itsemurhaa.

Kirja oli tosiaan hyvin kirjoitettu ja silmiä avaava, mutta kovin herkille ihmisille en sitä uskaltaisi suositella - itsellänikin oli erittäin hilkulla, etten jättänyt lukemista kokonaan kesken.

Seven things about me

Seitsemän asiaa, joita ette (kenties?) vielä tienneet minusta.

1. Vihaan odottamista. En tiedä mitään raivostuttavampaa kuin myöhässä oleva bussi, joka jo aikataulun kauan sitten menetettyään ottaa edelleen torin toiselta laidalta juoksevia ihmisiä kyytiin. Jos aikataulussa lukee 13.20, sen bussin kuuluu myös lähteä 13.20!

Toinen hirveä odottamistilanne on kaikki pikaruokaloiden drive in -kaistat. Nälkäisenä ruokaani odottaessa en ole ehkä parasta mahdollista seuraa. Eräässä lähi-Hesessä palvelu on kyllä muutenkin niin auttamattoman hidasta, että alan kiehua ihan pelkästä ajatuksesta.

2. Palelen ihan aina ja kaikkialla. Ääreisverenkiertoni on aina ollut todella huono ja siitä syystä käteni ja jalkani ovat jääkylmät saunanlauteillakin. Välillä tekisi mieli pitää lapasia sisälläkin, kun sormet ovat niin jäässä. Ja villasukista ja pörrötöppösistänihän en kotona suostuisi luopumaan mistään hinnasta.

3. Pukeutumiseni ja ostoskäyttäytymiseni on erittäin kausiluontoista. Joskus on sininen kausi, joskus on hamekausi, tällä hetkellä menossa on punainen kausi. Talven tullessa haalin jostain kumman syystä aina uusia olo- ja yöasuja. Niin kuin valmistautuisin lukkiutumaan kotiini koko pitkäksi talveksi. Voi kun voisikin...

4. Haaveilen matkasta Australiaan. En tiedä, mistä olen moisen pakkomielteen saanut, mutta jo monen vuoden ajan ensisijainen matkakohdehaaveeni on ollut Australia. Olenkohan katsonut muutaman jakson liikaa McLeodin tyttäriä?

5. Vierastan vaaleansinistä väriä. Jostain syystä kaikista mahdollisista väreistä juuri vaaleansininen on sellainen, etten yksinkertaisesti tunne oloani kotoisaksi esimerkiksi vaaleansinisessä paidassa. Ennen kuin saimme makuuhuoneeseen verhot, verhoina toimivat vaaleansiniset Finlaysonin Helinä -pussilakanat (kyllä, ihan oikeasti) ja sekin oli minulle joku hirveä kriisin aihe. Peittoina ne vielä menevät, mutta missään näkyvässä paikassa en voisi vaaleansinistä kotiini ottaa. Lähes samaan kategoriaan kuuluvat keltainen ja oranssi.

6. Olen lähes neuroottinen hiusteni suhteen. Lapsena äitini leikkautti minulle ja siskoilleni aina hirveät lyhyet pottatukat, joten en meinaa nykyisin millään uskaltaa leikkauttaa tukkaani - vuoden tauko hiustenleikkuussa ei kohdallani ole mitenkään tavatonta.

Silloin harvoin kun tukkaani suostun lyhentämään, se tapahtuu joko Hiushuone Exitissä Hannalla tai sitten kaverini leikkaa.

7. Kärsin vaikeasta migreenistä (kohtauksia noin viikoittain), jonka laukaisee esimerkiksi kova melu, vilkkuvat valot, stressi, unenpuute, nestevajaus, nälkä, punaviini, juusto, lonkero, voimakkaat hajut... Joskus tuntuu, etten voi mennä mihinkään pelkäämättä migreenikohtausta, mikä myöskin laukaisee kohtauksen herkästi. Näin ollen esimerkiksi yökerhot ovat kohdallani erittäin harvinaista "herkkua".

Olipas viikonloppu!

Koko viikonloppu menikin sitten noiden pikkusiskon syntymäpäivien vietossa, koska tokihan isosiskon velvollisuuteni oli lähteä hänen seurakseen yökerhoja kiertelemään, ja eikös siinä mennyt sitten sekä perjantai että lauantai!

Nyt on joka tapauksessa juhlat juhlittu ja paluu "arkeen" tapahtuu koulu- ja kotihommien parissa (voitte uskoa, että siivoamista on kertynyt taas ihan kiitettävästi!).

 

Paita: Indiska

T-paita: H&M

Legginsit: KappAhl

Kahdesta pitkästä kaulakorusta vääntelin rannekorun aikani kuluksi. Kyllä vaan pitkistä kaulakoruista on moneksi! :)

Onnea Pikkusisko! <3

Pikkusiskoni täytti eilen 18 vuotta ja sitä oltiin sitten siskosten voimin juhlimassa. On se vaan kumma, miten nykyisin ei meinaa 18-vuotiaskaan vielä päästä yökerhoihin, kun niin monissa on viikonloppuisin vähintään 20 ikäraja.

Näin ollen päädyimme Onnelaan, ja voin kertoa, ettemme päädy toista kertaa. Huh, mikä paikka! Istumapaikkoja oli aivan uskomattoman vähän, tanssilattialle ei mahtunut lainkaan, eikä tunnelma muutenkaan ollut mikään järin hyvä. Mihin ovat kadonneet kaikki K-18 yökerhot Turun keskustasta?!

Minulla oli illan Hemuli-look. H&M:n löysä sininen "pussihame". Eipähän tarvinnut miettiä, että jos alkaa vatsa alkoholin takia pömpöttää -mihinkään ei olisi näkynyt! :D

Lahjaksi annoin siskolle hänen jo joululahjaksi toivomansa Hanoi Rocksin kirjan. Olipahan ainakin mieluinen. ^^

Miten pukeutua mekkoon talvipakkasillakin?

Olen ehdottomasti mekkoihmisiä ja niinpä päätin uhmata pakkastakin ja vetää ylleni joululahjaksi saamani turkoosin raitamekon /-tunikan/-paidan, whatever.

Jotta en kuitenkaan jäätyisi paikalleni, harrastin myös kunnon kerrospukeutumista. Mekon alla vielä toppi ja puolipitkähihainen ohut paita. Housuja onkin sitten neljät. Ohuet sukkahousut, ohuet legginsit, paksut villasukkahousut ja paksut villa legginsit. Jalassa vielä näiden lisäksi tavalliset sukat ja villasukat. Jos ei näillä tarkene, niin milläs sitten?!

Mekko: Only

Legginsit: Seppälä

Vyö: Ginatricot

Villasukat: Äidin neulomat

Villasukat ovat ehdottomat, koska kärsin erittäin huonosta verenkierrosta jaloissani.

Näiden päälle totta kai vielä paksu villakangastakki, muhkea kaulaliina, paksu pipo, tumput ja pitkävartiset kengät.

P.S. Pikkusiskoni täyttää tänään 18 vuotta! Aivan uskomatonta, minun pikkuinen... <3 Illalla siis juhlimaan ja esittelemään pienelle Turun yöelämää! ;)

Romanttisia pesuhetkiä

Migreenistä huolimatta selviydyin sisustusshoppailureissustamme, joka kohdistui Kodin Ykköseen ja Ikeaan. Ikeassa olisin, tapani mukaan, voinut taas kierrellä useamman tunninkin, mutta miehen mielenkiinto hipoi melko lailla nollaa, joten sain tyytyä kahmimaan tarvittavimmat ja suunnistamaan ulos. Ensi kerralla sitten...

Lähdimme hakemaan suihkuverhoa, mattoja ja hyllykköä, ja ennenkuulumattomalla tavalla, jopa löysimme ne kaikki! Suihkuverho ei nyt ole ihan täydellinen, mutta ei kai aina voi ihan täydellisyyttä vaatiakaan, vai?

Noihin punaisiin mattoihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Ja koska olimme jo ostaneet tuon vaaleanpunaisen suihkuverhon, päätin viime hetkellä muuttaa suunnitelmaani myös noiden mattojen värin suhteen - alunperinhän oli tarkoitus hankkia mustat matot. Kyllä nuo punaiset ovat paremmat. <3

 

Hyllykön suhteen olimme jo melkein luovuttaneet, kun vähän ennen kassoja sattui tuo eteemme ja sen mies sitten nappasi kainaloonsa. Siihenkin olen erittäin tyytyväinen - ainoa vaan, että edellispäivänä niin suurella vaivalla laittamani koukku hiustenkuivaajalle on tätä nykyä turha, koska hyllykkö tuli juuri sen kohdalle.

Pieni raivonpuuskakin pääsi yllättämään, kun totesin, että lattia on vino ("No niin sen kuuluukin olla, jotta vesi valuu viemäriin", oli Matin kommentti, pyh), ja näin ollen hyllykkö heiluu miten sattuu. No, ehkä se siinä pysyy.

Vielä tarkempi kuva tuosta suihkuverhon kuviosta. Romanttista, eikö? ;>

Mitäs mieltä olette kylpyhuoneemme uudesta ilmeestä?