tiistai 2. helmikuuta 2010

Nightmare

Aamu alkoi hirveällä stressillä siitä, etten ole ehtinyt lukea niin paljoa yritystoimintaa ja ruotsia, joista kumpaisestakin on tänään koe, koska kaikki aika eilen meni englannin aineen ja kestävän kehityksen tehtävän parissa.

Stressi kuitenkin unohtui tyystin, kun eteiseen tallustellessani vastassani oli näky, jota en olisi toivonut kohtaavani.

 
Minun kenkäni! Raadeltuna, rikki revittynä! Täällä esittlemäni kauniit niittisomisteiset nilkkurini, piloilla!

Ja syyllinen makaa sohvalla vähät välittämättä siitä, että emäntä on kokenut mitä suurimman menetyksen.

Ihan oikeasti, jos on pakko repiä jotain, niin please, tekisi sen sitten edes vaikka tuohon sohvaan, mutta ei minun kenkiini!

Tällaisina hetkinä mietin, mikä sai minut hakeutumaan takaisin elämään kissanpennun kanssa... Oliver aikoinaan mm. pissasi uuteen kauniiseen valkoiseen laukkuuni, muttei ole tehnyt sitä, eikä muutakaan pahojaan, enää aikuistuttuaan. Mutta tämä prinsessa! Mikään ei tunnu säilyvän tuon jäljiltä ehjänä. 

No joo, taloudellinen menetys ei ollut kuin sen viisi euroa, mutta ei se nyt tässä asiassa merkitse niin yhtään mitään.

2 kommenttia:

Jätäthän ihmeessä kommentin!