Kirjastokuulumisia

Huh, sainpas Mungolifestä vinkin, miten pääsen nytkin taas tätä blogiani päivittämään, kun ei koko päivänä ole voinut kirjoittaa kuin otsikon! Tekstieditorin muuttaminen päivitetystä vanhaan siis auttoi tähän pulmaan, jos joku muukin tuskailee saman probleeman kanssa! Ainoa tässä nyt vaan on, kun on niin pitkään jo käyttänyt tuota päivitettyä versiota, ei meinaa osata tätä käyttää ollenkaan!

Olen tässä jo muutaman päivän tuskaillut muutaman asian kanssa (muunkin, kuin toimimattoman Bloggerin!). Kärsin nimittäin aivan uskomattoman tyhjästä olosta, jos minulla ei ole kahta asiaa.

1. Luettava kirja
2. Neuletyö

Nyt on molemmat asiat korjattu, kerta heitolla, kun käytiin tänään siskon kanssa Turussa lankaostoksilla ja kirjastossa.

Sain eilen vihdoin luettua sen jo monta viikkoa kesken olleen Pirjo Hassisen Sano että haluat. Jostain syystä minuun on iskostunut käsitys, ettei aloitettua kirjaa voi jättää kesken, ja siitä syystä tuo kirja alkoi loppua kohden maistua jo aika tavalla puulta, kun ei mielenkiinto sitä kohtaan vain riittänyt.

Kirjastosta lainasin sitten Torey Haydenin Sähkökissan ja Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivisen. Molemmat kirjailijat olivat mielessäni jo valmiina, niitä lähdin varta vasten etsimään, koska Haydenia olen kuullut kehuttavan niin paljon ja Härkösen tavasta kirjoittaa pidän kovasti.



Siitä huolimatta, että löysin etsimieni kirjailijoiden teokset, kirjastokäynti oli kyllä hienoinen pettymys. Miten on mahdollista, ettei niin hienossa, uudistetussa ja suuressa kaupungin pääkirjastossa ole Haydenia tarjolla kuin yksi ainoa kirja, ja Härköstä kaksi kirjaa? Olivatko ne kaikki muut lainassa, vai mikä ihme siinä voi olla? Vai säästetäänkö täällä nyt tosissaan niin tehokkaasti, ettei kirjastoissakaan pidetä enää kirjoja tarjolla? Ei hyvä säästökohde kyllä minusta!



No, eipähän ollut valinnanvaikeutta ainakaan tällä kertaa... Vihdoin sain tosiaan myös hankittua uusia lankoja, ja niistä innostuneena tein ystävälleni lupaamat säärystimet valmiiksi. Jospa saisi kiikutettua ne vielä lähi päivinä postiinkin... Niistä sitten kuvaa, kun ovat ystävälläni, ettei mene yllätys pieleen (vaikka hän kyllä periaatteessa tietääkin, millaiset ne ovat).