Tämä oli taas niitä kirjoja, joita ei vaan voinut laskea käsistään, ennen kuin sen on saanut päätökseen. Ja lukeminenkin sujui kuin itsestään, rattoisasti, koska se on kirjoitettu niin helppolukuisesti. Ei mitään turhia hienouksia, vaan asiat asioina.
Mielenkiintoa lisää myös se, että kirja on omaelämänkerrallinen. Aihe sinänsä, lapsettomuus ja ensimmäisen lapsen syntymä, ei tunnu nyt ihan ajankohtaisimmalta mahdolliselta, mutta siitäkin Härkönen on kirjoittanut mielenkiintoisesti, ja lisämaustetta tuo kuvailut hänen kirjallisten töidensä etenemisestä. Olen aina ollut kiinnostunut kirjailijan elämästä, joten siksikin tätä oli niin mielekästä lukea. ^^
Minäkin tykästyin Härköseen joskus, ja luin paljon hänen kirjojaan:) Sotilaan tarina on ehkä jäänyt parhaiten mieleen, se viehätti suloisuudellaan:) Hämärä mielikuva siitäkin, että olen tuon Heikosti positiivisen joskus lukenut. Mahtavaa kun unohtaa kaiken sitä mukaa ku ehtii lukea x)
VastaaPoistaMinä olen oikeastaan vasta tutustumassa tuohon tuotantoon, mutta koukussa olen jo nyt, se myönnettäköön! Aivan ihana tapa kirjoittaa hänellä! <3__<3
VastaaPoista