Täytyy sanoa, että olen ylpeä itsestäni. Sen verran kauan olen noiden parissa väkertänyt, että siitä on jo tullut tottumus, että on joku käsityöprojekti meneillään ja niinpä nyt on vähän tyhjä olo, kun tuo ikuisuusprojektiksi luokittelemani homma on hoidettu.
Olenkin nyt ajatellut laajentaa kädentaitojani ja ottaa seuraavaksi urotyökseni uudelleen tutustumisen virkkuukoukun kanssa.
Siitä, kun olen viimeksi virkkuukoukkua käsitellyt, on yli viisi vuotta aikaa, ja voin kertoa, ettemme eronneet sovussa. Noiden säärystimien myötä sain kuitenkin sen verran itseluottamusta, että olen valmis yrittämään sotakirveen hautaamista myös virkkauksen osalta. Eihän sitä tiedä, vaikka oppisinkin sen homman! ;>
Oi miten ihanat ja kivan väriset. :) Neulominen on mukavaa ja rentouttavaa, valitettavasti omaan vain niin huonon keskittymiskyvyn, että ikinä en jaksa neuloa mitään loppuun.
VastaaPoistaVirkkaaminen saa kyllä minulta jäädä, en ikinä ole oppinut miten se koukku pitää kädessä pitää. :D
Mulla on kanssa aiemmin jäänyt melkein poikkeuksetta kaikki neulomisprojektit kesken, mutta ilmeisesti sitten iän myötä tuota keskittymiskykyäkin on siunaantunut hieman enemmän ja sain tuon vietyä loppuun asti.
VastaaPoistaJa se, miten virkkaaminen tulee minulta, usean vuoden tauon jälkeen, sujumaan, on vielä ihan pelkkä kysymysmerkki. Pahimmassa tapauksessa hankin virkkuukoukun ja langat ja se jää sitten siihen koko homma. :D